Lukion loppuhetkillä 1990-luvun puolivälin tienoilla torniolainen Sanna Lauri pohti, mihin jatkaisi saatuaan valkolakin. Opinto-ohjaaja neuvoi käymään työvoimatoimistossa hakemassa ideoita. Toimiston odotusaulan kirjahyllystä löytyi maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opinto-opas. Metsäala oli Laurille vieras, maataloudesta hän tiesi sen verran kuin oli isovanhempiensa maatilalla lomittajana oppinut. Metsä alkoi houkuttaa.
”Koulussa tykkäsin biologiasta ja matematiikasta. Tässä oli niitä, ja oli teknologiaa, luontoa, ympäristönsuojeluakin.”
Lauri pääsi toisella yrittämällä sisään, välivuonna hän opiskeli Oulun yliopistossa matematiikkaa. Pääaineeksi hän valitsi metsänhoitotieteen, ja tärkeä sivuaine oli metsänarvioimistiede. Hän luki kursseja myös maisema-arkkitehtuurista.
Lauri valmistui metsänhoitajaksi ja alkoi työskennellä metsäsertifioinnin parissa, ja hän toimi arvioijana Suomen ensimmäisissä metsäsertifioinneissa. Työhön kuului myös muiden metsäammattilaisten kouluttamista.
2000-luvun alkuvuosina Metsä Group rekrytoi paljon tietohallinnon ammattilaisia, ja sitä reittiä Laurikin päätyi yhtiöön.
”Ajattelin, että koska olen metsänhoitaja, on luontevaa mennä töihin metsäyhtiöön.”
Tietotyöt maistuivat, mutta samaan aikaan Lauri seurasi kiinnostuneena HR-osaston työntekoa. HR on lyhenne sanoista human resources, ja suomeksi puhutaan henkilöstöhallinnosta. Henkilöstöhallinto hoitaa yrityksessä ihmisiin liittyviä asioita, kuten edistää heidän hyvinvointiaan ja osaamistaan. Lauri haki HR-paikkaa ja tuli valituksi.
Hän opiskeli työn ja perheen pyörittämisen lomassa ensin ammatilliseksi opettajaksi ja myöhemmin opinto- ja uraohjaajaksi. Hän sanoo, että uuden etsiminen toi energiaa rutiineihin.
”Vaikka opiskelu on ajoittain raskasta, on hienoa, kun silmälaput putoavat pois ja huomaa, miten paljon maailmassa on kiinnostavia asioita.”
Nykyisin Lauri työskentelee Metsä Groupin henkilöstön kehittämispäällikkönä. Hän kehittää henkilöstön osaamista, mikä tarkoittaa muun muassa koulutusten ja mentoroinnin järjestämistä.
”Tykkään työstä hirveästi.”
Lauri muistelee uudelleen hetkeä, kun hän vuosia sitten selasi opinto-opasta työvoimatoimistossa. Hän muistaa, miten hänen mieleensä välähti ajatus puun halaamisesta ihmisten hyvinvointia edistävänä asiana.
”Entä jos olisi silloin ollut rohkeutta kuunnella sisäistä ääntä ja tutkia metsän ja hyvinvoinnin suhdetta lisää? Tätähän nyt on paljon tutkittu. Ehkä maisema-arkkitehtuuri oli jotain sen suuntaista. Nyt olen sellaisessa työssä, jossa edistän ihmisten hyvinvointia. Tämä on minun tapani ’halailla puita’, edistää ihmisten hyvinvointia.”
Lauri ymmärtää nykyisten opiskelijoiden paineet. Pitäisi valmistua nopeasti. Yhdestä suunnasta tulee kehotus opiskella sitä, mistä on hyötyä. Toisesta suunnasta neuvotaan etsimään omia kiinnostuksen kohteita. Lauri neuvoo etsimään kompromissia näiden väliltä. Hän muistuttaa, että paljon tapahtuu senkin jälkeen, kun työpaikka on löytynyt. Reittejä samaan tehtävään voi olla useita.
”Hienointa on, että pystyy tekemään omasta työstään kiinnostavaa; mitä tahansa teet, siitä löytyy kiinnostavia asioita.”
Hän sanoo myös, että kannattaa hakeutua kesätöihin tehdaspaikkakunnille ja ylipäänsä jonnekin, jossa joutuu eroon vanhoista kuvioista.
”Olin opiskeluaikoinani aika arka, ja vasta loppuvaiheessa kävin Walesissa vaihdossa, ja silloin innostuin. Nykytiedolla tekisin sellaista paljon rohkeammin – toki vieläkin ehtii.”
Helsinkiläisiltä metsänhoitajilta kysytään edelleen silloin tällöin, miksi kaupunkilainen lähti opiskelemaan metsätieteitä ja että eikö ala kuulu maalaisille.
”En keksinyt muutakaan”, kuuluu Olli Leinon sarkastinen vastaus, mutta hänellä on syvällisempikin näkemys:
”Tämä oli looginen jatke kiinnostukseni kohteille, joita ovat aina olleet luonnontieteet ja muut perustieteet. Ja onhan minulla aina ollut luontoon liittyviä harrastuksia.”
Leino kirjoitti ylioppilaaksi Etu-Töölön lukiosta vuonna 1998, kävi armeijan ja pääsi sen jälkeen Helsingin yliopistoon Viikkiin opiskelemaan metsätieteitä. Matemaattisesti lahjakkaalle Leinolle valikoitui pääaineeksi metsänarvioimistiede. Erityisesti hän kiinnostui paikkatietojärjestelmistä.
Sivuaineet Leino teki kansantaloudellisesta metsäekonomiasta ja metsänhoidosta. Opintojen lomassa hän työskenteli metsänarvioinnin assistenttina laitoksella ja kenttäkursseilla. Hän osallistui myös metsäylioppilaiden joulukuusikauppaan.
Perusopinnot Leino sai valmiiksi noin viidessä vuodessa. Hän alkoi valmistella väitöskirjaa, jossa hän tutki, miten harvinaisia ilmiöitä, kuten lahopuuta tai harvinaisia puulajeja, voidaan inventoida kaukokartoituksen keinoin.
Väitöskirja jäi kuitenkin kesken. Syynä oli, että konsulttiyhtiö Indufor oli jo jonkin aikaa tarjonnut Leinolle keikkatöitä, joita hän teki sivutöinään.
”Tein niitä joidenkin vuosien ajan koko ajan kasvavasti. Lopulta totesin, että hyppään sinne kokonaan.”
Induforissa Leino osallistui selvitystöihin eri puolilla maailmaa, Aasiassa, Afrikassa, Venäjällä. Kun jonnekin suunniteltiin tehdasta, Leino oli mukana selvittämässä, riittävätkö alueen puuvarat tehtaan tarpeisiin. Paikkatietoa käytettiin niin paljon kuin mahdollista, mutta iso osa työstä tehtiin maastossa.
Viiden vuoden rupeaman jälkeen Leino alkoi ajatella, että matkustamista sopisi vähentää.
”Olin seilannut Kongo-joet ja muut. Oli hyvä tulla välillä töihin Suomeen.”
Työelämässä koittivat uudet tuulet, kun Leino vuonna 2011 sai paikan Metsä Groupista paikkatiedon kehityspäällikkönä. Työhön kuului Metsä Groupin järjestelmien kehittämistä ja paikkatiedon hyödyntämistä. Melko nopeasti hän oli aloittamassa yhtiön metsävarasovelluksen kehitystyötä, ja sovellus onkin ollut käytössä jo runsaat kymmenen vuotta.
Nykyisin Leino työskentelee Metsä Groupin digitalisaatiojohtajana, ja tehtävässä hän johtaa yhtiön puunhankinnan digitalisaatioprojekteja ja vastaa tietojärjestelmien kehityksestä.
Työ on suurelta osin yhdeksän hengen tiimin työn johtamista. Tiimiin kuuluu monenlaisia osaajia, metsänhoitajia, insinöörejä, biologi, tietojenkäsittelijä ja taloustieteilijä. Työssä liikutaan teknologian ja liiketoiminnan rajapinnassa. Se tarkoittaa, että toisaalta tutkitaan, mikä on ylipäänsä mahdollista ja toisaalta pohditaan, mitä Metsä Group tarvitsee.
”Ihmisten johtaminen korostuu. Lisäksi vaaditaan tietynlaista kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja nähdä, mihin resursseja kannattaa suunnata.”
Leino sanoo, että nykyisin opiskelijoiden kannattaa etsiä monia kiinnostuksen kohteita.
”Monipuolisuus opinnoissa on hyvä.”
Kesätyöhaku aukeaa 7.12.2023.
Lue lisää kesätyöpaikoistamme:
www.metsagroup.com/kesatyot
Tekstin on kirjoittanut Ilkka Luukkonen.